Limingan Teppo

Iida-rouvalla on pullataikina kohoamassa. Illalla tulee vieraita ja siivouksetkin ovat kesken. Paljon on tekemistä ja niin vähän valmiina. Iida on aina ollut tarkka huushollistaan. Pölyä ei ole ikinä missään, eikä yksikään tavara ole väärässä paikassa, jos on, niin Iida kipittää nopeilla askeleillaan ja korjaa virheen. Iidaa ei mikään muu kiusaannuta ja suututa niin paljon kuin kurittomuus ja epäjärjestys. On aivan käsittämätöntä, etteivät kaikki välitä oikein tekemisestä niin kuin hän. Iida tietää, ettei niitä ihmisiä rakastettu lapsena, kuritta kasvaneet raukat.

Iida on varma, että juuri näin on käynyt myös Liminganahon lapsille. Hyppivät ojissa risut käsissä ja pitävät sellaista meteliä, että luulisi jo tuhon olevan tulossa. Eikä emännässäkään ole kehumista. Siellä se pihalla kävelee ja hoilottaa milloin mitäkin iskelmää tai oopperaa. Näitä miettiessään Iida huomaa ikkunassa tahran ja alkaa vimmattusi sitä hinkkaamaan esiliinansa helmalla. Käsi pysähtyy kesken liikkeen. Nyt on pakko juosta verannan ovelle asti katsomaan, näkevätkö silmät oikein. Ja aivan totta. Pihalle asti raikuu Ravelin Boléro ja Liminganahon aitauksessa tanssii sonni musiikin tahtiin maa pöllyten ja sorkkiaan korkealle nostaen.